Kakun on kuitenkin tarkoitus toivottaa hyvää onnea synttärisankarille. Tekijälleen se vain hiukan aiheutti harmaita hiuksia.
Tämän kakun teossa nimittäin kaikki tuntui vastustavan. Ehdin jo kirota muutamaan otteeseen, etten enää ikinä leivo yhtäkään kakkua. Mutta kaipa sitä jotain vielä joskus... ;)
Kakku meni ystäväni tyttären 3-vuotisjuhliin. Toiveena oli mustikoita, sinistä, myyrä ja täysin laktoositon kakku. Myyrän osalta päätin harjoitella ensimmäistä kertaa maalaamista/tomuttamista sokerimassalle.
Kakku on 7 munan sokerikakkupohja (oikeastaan 6 ½ munan, ihan koko taikinaa en uskaltanut kaataa vuokaan etten joudu siivoamaan uunia). Pohja on kostutettu vaniljamaidolla.
Kakkuun sisälle tein mustikkatahnaa tuoreista mustikoista Kinuskikissan ohjeella. Tässä vaiheessa alkoi mustat pilvet kerääntyä taivaalle. Ensimmäinen satsi ei halunnut millään vaahtoutua. Laitoin sen kuitenkin jääkaappiin odottelemaan, että keksisin jotain muuta. Kaivoin sitten lopulta pakastimesta mustikoita uutta erää varten. Ei vieläkään kunnollista vaahtoutumista. Sitten kokeilin vaahdottaa uudestaan hyvän tovin jääkaapissa seissyttä ensimmäistä erää ja sain kuin sainkin sen vaahtoutumaan. :) Ja samoin kävi jonkun ajan kuluttua toiselle erälle. Nyt on sitten reilusti mustikkatahnaa kaapissa....
Mustikkatahnan kaveriksi kakun väliin pääsi diplomaattikreemi. Sen valmistus sentään sujui ilman draamaa, samoin kuin kakun täyttö. Ja kakku yöksi jääkaappiin odottelemaan aamua ja päällystystä kermalla.
Aamulla heräsin viideltä päällystämään kakkua kermalla. Olin päättänyt tehdä kaksiväriset reunapursotukset ja värjäsin kermaa "mustikansiniseksi". Kai siitä jotain sinne päin tulikin ja koripunostyllan pursotukset onnistuivat ihan kohtalaisesti. Laktoositon kerma on kuitenkin hyvin erituntoista pursottaa kuin Flora Vispi. Ensimmäisten pursotuksien välit olin jättänyt liian pieniksi, kuten sain huomata kun aloitin työskentelyn lehtityllalla...
Siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Toinen toistaan rumempia kötöstyksiä vierivieressä. Välillä korjailin pahimpia, mutta kerma alkoi käydä vähiin. Päällispursotuksiin riitti juuri ja juuri kermaa ja huokaisin helpotuksesta laittaessani kakun jääkaappiin. Laktoositon kerma vaan ei ole vielä minun juttuni tässä pursotustouhussa.
Kakkua oltiin tulossa hakemaan kahdeksalta ja puoli kahdeksalta avasin jääkaapin ottaakseni aamupalaa. Ja näky siellä oli tällainen!
Ei auttanut itku markkinoilla, vaan näillä oli mentävä. Koko päivän jännitin, selviäisivätkö kermat kakun päällä aamulla haetusta kakusta iltapäivän juhliin asti. Toivon parasta. Onnittelut kuitenkin Pihlalle!
Nämä kuvat on otettu ennen reunan putoamista. Ehkä merkkejä on jo nähtävissä nyt jälkiviisaasti todeten.
Muistiksi itselle jatkoon:
- Laktoosittoman kerman kanssa sileät kermareunat, älä venytä hermoa edes yrittämällä pursottaa.
- Marjat on painavia (no shit Sherlock).
- Kermakakkua tehdessä osta kermaa PALJON.
On tosi kaunis kakku, varmasti herkullinen, nam..
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että onnistuit kuitenkin loistavasti! Itse olen tuon laktoosittoman kerman kanssa hieman harjoitellut ja täytyy sanoa että se ei käyttäyty kuten tavallinen. Nykyisin olenkin tehnyt pursotuksen sveisiläisestä kuuma marenki taikinasta tehdyllä kreemillä (eli lisää vaan laktoositonta voita), ja tää toimii aika hyvin ja voi pakastaakin.
VastaaPoistaVoi olla että siskonikin haluaa tilata sinulta kakut jatkossa, eli näin hyvää ja näyttävää se oli!
Askartelin itte: Kiitokset. Itse en päässyt maistamaan kakkua, mutta täytteitä kyllä maistelin ja ihan mukavalta ne maistuivat.
VastaaPoistaHeli: Sveitsiläinen kuumamarenki kuulostaa mielenkiintoiselta, täytynee joskus kokeilla sitäkin. Ja ihanaa, että kakku maistui ja selvisi juhliin asti ilman enempää haavereita!
Oivoi, joskus tuntuu että kaikki vastustaa ja tekee mieli paiskata vatkain ja pursotin peräseinään...
VastaaPoistaMutta aivan upean kakun loihdit vastoinkäymisistä huolimatta! Myyräki tosi suloinen!
Oot sä aikasin jaksanu nousta pursottelemaan.