torstai 21. kesäkuuta 2012

Rotinoita

Siskoni sai pikkuisen tytön muutama viikko sitten. Kun ensimmäistä kertaa kävimme katsomassa tätä suloisuutta, veimme mukanamme vähän rotinoita. Matkaa on reilusti, joten kakun selviytymisestä kuljetuksesta kesäkuussa en voinut olla varma. Niinpä tein tällaisia helposti kuljetettavia "leivoksia".


Ohje on alunperin otettu Yhteishyvästä. Alkuperäisessä ohjeessa oli myös 1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä, jotka jätin näistä pois kun ei saksanpähkinöitä kaapista löytynyt. Toimi hyvin ilmankin.

Vadelma-valkosuklaapalat

10-12 palaa
  • 150 g valkosuklaata
  • 75 g voita tai margariinia
  • 3 kananmunaa
  • 1½ dl sokeria
  • 3 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • ripaus suolaa
  • 2 dl pakastevadelmia
Rouhi valkosuklaa.
Sulata kattilassa voi ja nosta kattila syrjään (jos sinulla on induktioliesi pienennä vain lämpöä pienimmille tehoille).
Lisää rasvan joukkoon valkosuklaa ja sekoita, kunnes suklaa on täysin sulanut (säädä sitten induktioliesi nollille).
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja ripaus suolaa keskenään. Siivilöi muna-sokerivaahdon joukkoon ja sekoita tasaiseksi.
Lisää suklaa-rasvaseos ja kääntele tasaiseksi.
Levitä seos leivinpaperilla vuoratulle noin 20x30 cm kokoiselle uunipellille tai -vuokaan. Ripottele päälle jäiset vadelmat.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 25 minuuttia. Peitä loppuvaiheessa leivinpaperilla, jotta pinta ei tummu liikaa. Piirakka saa jäädä sisältä kostean pehmeäksi.
Nosta jäätymään ja leikkaa neliöiksi.
Koristele halutessasi sirottamalla tomusokeria päälle ja viimeistele muutamalla tuoreella vadelmalla tai pursota päälle valkosuklaata ohuiksi raidoiksi.



Minä koristelin palat valkosuklaapursotuksin ja vaaleanpunaisesta Candy Meltsistä ja valkosuklaasta tehdyillä jalanjäljillä. Pursotin sulan suklaan (tai meltsin) silikonimuottiin ja laitoin hetkeksi pakastimeen. Suklaan jähmetyttyä irrotin jalanjäljen muotista. Yksikään ei valitettavasti ollut täydellinen yksilö, ilmakuplia jäi jokaiseen tai sitten yritin irrottaa liian aikaisin suklaata muotistaan.



Tässä pikkuisen oikea jalka. Voiko ihanampaa ollakaan? Kyllä (kummi)tädin sydän pakahtuu ylpeydestä. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti