Sydänkakku jämistä

Viivin synttärikakkuun tein siis maitosuklaamoussen yksinkertaisena ja valkosuklaamoussen kaksinkertaisena. Näistä jäi tietysti reilusti yli massaa ja kääretorttulevystäkin oli ylimääräistä. Päätin kokeilla uutta reunavuokaani ja tehdä jämistä pienen kakun meille kotiin. Reunavuoka kotiutui minulle vasta torstaina ja aikaisemmin minulla ei ole sellaista ollut. Sainpas testata taas uutta. :)

Asetin reunavuoan pahviselle kakkualustalle ja kokosin kakun suoraan siihen. Lautanen kävisi tähän mainiosti, mutta minulla ei ole tarpeeksi suurta täysin tasapohjaista lautasta. Pitäisi hankkia kunnon kakkulautanen. Vuokaan siis pohjalle kääretorttulevystä vuoan avulla leikattu sydän, sitten perään maitosuklaamoussen jämät ja lopulta valkosuklaamoussen jämät.

Kakun hyydyttyä pyöräytin pienellä palettiveitsellä kakun reunat ympäriinsä ja nostin vuoan pois. Sehän olikin helppoa! Ja minä kun jännitin vaihetta etukäteen. :) Ihan siisti reunasta ei tullut, mutta olin tyytyväinen ensimmäiseen kertaani reunavuoan kanssa. Harjoitus tekee sitten mestarin.

Tällä viikolla hankin myös sabluunoita ja kunnon sirottimen. Sabluunoita on neljä erilaista ja toimivat parhaiten pyöreän kakun kanssa. Mutta myös tähän kakkuun kuviointi onnistui. Olisi pitänyt teipata ne aukot umpeen, joita en halunnut käyttää.... Vähän nimittäin sotkin, kun rupesin lisäilemään sydämiä myös kulmiin. Kuviosta tuli siis alunperin siisti ennen kuin soveltamisella sain hiukan pilattua. Mutta kotikakku, ei haittaa. ;)

Käytin kaakaojauhetta, jotta kuvio erottuisi kakun vaaleasta pinnasta. Tummiin kakkuihin sopisi hyvin tomusokeri. Myös kaakaotomusokeri ja mansikkatomusokeri sopisivat hyvin sabluunan kanssa käytettäviksi. Ohjeissa luki, että myös värisprayt ja värisokerit ovat hyviä. Värispraytä minulla ei ole vielä ollut, helmiäissuihkeen hankin myös vastikään enkä ole sitä vielä mihinkään kokeillut.

Viivin synttärikakku

Ystäväni täytti pyöreitä ja tilasi minulta kakun syntymäpäivilleen. Suklainen hyydykekakku oli toiveena, muuten sain vapaat kädet. Päädyin tekemään jälleen kerran valkosuklaa-maitosuklaamoussekakkua samoilla mousseilla kuin hääkakussamme. Tällä kertaa en kuitenkaan tehnyt mousseja kerroksittain, vaan piilotin maitosuklaamoussen kakun sisään. Nyt en myöskään pakastanut piilotettavaa moussea, kuten tein tässä kakussa, vaan hyydytin maitosuklaamoussen reunakalvon avulla suoraan kakun sisälle.

Pohjaksi tein tumman kääretorttulevyn (ohje löytyy täältä) keksipohjan sijaan. Koska halusin kokonaan valkoiset reunat ilman että pohja näkyy, leikkasin kääretorttulevystä hiukan vuokaa pienemmän ympyrän ja asetin sen irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjalle. Kostutin pohjan kevyesti vaniljamaidolla. Sommittelin pohjan päälle mielestäni sopivan kokoisen ympyrän reunakalvon avulla.

Valmistin maitosuklaamoussen ja kaadoin sen reunakalvon sisään. Annoin hyytyä pari tuntia ja poistin reunakalvon. Sitten tein valkosuklaamoussen ja kaadoin sen maitosuklaamoussen päälle ja reunoille. Annoin hyytyä yön yli. Kakku oli sisältä tämän näköinen.

Seuraavana päivänä tein suklaakoristeet. Ristikko syntyi Kinuskikissan ohjeen mukaisesti Brunbergin laktoosittomasta suklaasta. Jotta homma ei menisi ihan kuin Strömsössä, onnistui vasta suklaaristikko numero neljä. Ensin yritin tehdä moista kalvon avulla, mutta kalvo oli liian jäykkää eikä pysynyt taitoksella. Seuraava yritys minigrip-pussilla, joka oli liian lörppöä ja taittui suoraan kaksin kerroin. Sitten kokeilin leivinpaperilla ja tein varmuuden vuoksi kaksi. Se olikin hyvä, sillä ensimmäinen oli pursotettu liian harvaksi ristikoksi ja koriste hajosi kun yritin irroittaa leivinpaperia. Mutta onneksi tämä yksi onnistui. Kalvolla olisi saanut korkeutta taitokseen huomattavasti enemmän, mutta tuo sai nyt kelvata. Koska eilen oli vielä reilusti pakkasta, suklaa kovettui hyvin parvekkeella, joten ei tarvinnut pakastimeen koristeita työntää. Suklaan täytyy kuitenkin olla kunnolla kylmää, jotta koriste irtoaa leivinpaperista.

Kirjaimet ja numerot pursotin leivinpaperille ja annoin kovettua parvekkeella ennen siirtämistä kakun päälle. Kirjaimia tehdessä annoin käsialanäytteen, eli pursotin ihan vapaalla kädellä, numeroihin oli apuna leivinpaperin alle sujautettu tuloste, jossa numerot olivat. Teksti on Brunbergin tummaa suklaata, numerot Pandan valkosuklaata.

Maku kakussa oli kohdallaan, näytti ja kuulosti maistuvan kaikille. :)

 

Rantakakku

Kun pakkanen paukkuu ulkona, on mukava kääntää ajatukset kesään. Löysin Tikkunekun blogista upeasti toteutetun idean rantakakusta. Sellaisesta lähdin sitten tekemään omaa versiotani vietäväksi kavereiden saunailtaan.

Olin luvannut saunaillan järjestäjille tekeväni caipirinhakakun. Sitten kävikin yllättävästi, sillä Caipirinha Drink Mixin valmistus on lopetettu!!! Voi itku. :( Minulla oli yksi pussillinen jemmassa, mutta tarvitsin kaksi pussillista isoon kakkuun. Onneksi löysin vielä Margarita Mixiä, joten vähän sovelsin ja laitoin kakkuun pussillisen Caipirinha Mixiä ja puoli pussillista Margarita Mixiä, sillä se oli kirpakampaa.

Kakkuohje on muuten melkein Hellapoliisin ohjeen mukainen, paitsi vähensin yhden liivatteen, tomusokeria laitoin noin puolet ohjeen sokerista ja käytin pohjana kaurakeksejä pienemmällä margariinimäärällä ja tilkalla laktoositonta maitoa. Harmittaa, että caipirinha-juustokakkua ei enää tällaisenaan saa tehtyä sen mixi-jauheen puuttuessa. Sen vuoksi en tähän tarkempaa ohjetta viitsi edes kirjata.

Kakkumassan vedin kaltevaksi pinnaltaan raapalla ennen hyydytystä, jotta meri ikään kuin syvenisi. Tein myös marsipaanityökalulla pintaan uria esittämään aaltoja.

Kiilteenä toimii alkoholiton päärynäsiideri (jos nyt tekisin uudestaan, käyttäisin luultavasti sokeroitua ja laimennettua lime-sitruuna-mehua), joka oli värjätty tilkalla sinistä elintarvikeväriä. Tein kiilteen liian kapeassa astiassa, enkä pystynyt sekoittamaan siideriä tehokkaasti kun kaadoin liivatelientä kylmään siideriin, joten hiukan paakkuntumista tapahtui. Se ei kuitenkaan lopputuloksessa hirmuisesti haitannut, meren pinta sai vaan hiukan lisäeloa ja aaltomaisuutta. Paakut eivät onneksi olleet kovin isoja, joten syödessäkään ne eivät haitanneet.

Hiekka on kaurakeksimurskaa ja koristeet sokerimassaa.

Kakku maistui saunojille. :)

Meriaiheisia koristeita

Ryhdyin tekemään merellisiä koristeita eilen illalla. En omista mitään merellisiä muotteja, joten käsin piti värkkäillä. Menetelmänä oli lähinnä yritys ja erehdys. Meritähtiä ja simpukoita kuitenkin syntyi ja jossain vaiheessa ne alkoivat jopa näyttää siltä miltä piti.

Meritähdet leikkasin vapaalla kädellä kaulitusta sokerimassasta ja painelin sen jälkeen pintaan kuviointia siivilällä.

Simpukat muotoilin puoliympyröistä ja painelin simpukkatyökalulla uurteita reunaan. Tupsuttelin vaaleanpunaista kristallipulveria antamaan hohtoa.

Tein myös drinkkilaseja, koska kakku kaipaisi myös niitä. ;) Drinkkitikut olisi pitänyt kyllä tehdä marsipaanista, jotta ne olisi saanut pyöriteltyä tarpeeksi ohuiksi, mutta tällä kertaa ne ovat tuommoista paksumpaa mallia sokerimassasta tehtynä.

Vanilja-vadelmaviinerit

Teki mieli jotain hyvää, joka syntyisi nopeasti ja vähällä vaivalla. Päädyin tekemään viinereitä. Taikinan nappasin kaupan pakastealtaasta, itsetehty taikina saa jäädä seuraavaan kertaan.

10 viineriin tarvitset

• 500 g voitaikinaa (käytin valmiita levyjä)
• 10 tl paistonkestävää vadelmamarmeladia
• 0,5 dl vaniljakreemijauhetta
• 1,5 dl vettä
• 1 muna
• raesokeria

Levitä taikinalevyt uunipellille leivinpaperin päälle sulamaan. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Mittaa kulhoon vaniljakreemijauhe ja vesi ja vatkaa sähkövatkaimella 5 minuuttia. Anna kreemin levätä 5 minuuttia.

Leikkaa voitaikinalevyt puoliksi ja tee puolikkaiden keskelle painauma esimerkiksi juomalasin pohjalla painamalla. Voitele reunat munalla. Annostele painaumaan marmeladia ja vaniljakreemijauhetta lusikalla. Ripottele halutessasi raesokeria viinerin reunoille.
Paista uunin keskitasolla 12-15 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti.

Hempeä kihlapäiväkakku

Tämä hempeä kakku kihlapäivän kunniaksi tuli tehtyä päivän etuajassa, kihlapäivämme on siis huomenna. Etuajassa siksi, että eilen oli ilmassa ajatusta, että olisimme saaneet vieraita tänään. Vaikka pienestä kakusta on kyse (15 cm vuoka), on lisäsyöjille aina tarvetta. :D Minä sitten eilen tein pohjan ja täytin sen. No, vieraat eivät tänään tulleetkaan ja nyt on sitten taas kerran hiukan liikaa kakkua. Olisiko Jyväskylässä vapaaehtoisia syöjiä? ;)

Kostutin kahden munan sokerikakkupohjan laimennetulla ja sokeroidulla sitruunamehulla. Vaniljasokerilla maustettu maito on suosikkini kostutukseen, mutta maitoa ei tähän hätään meiltä löytynyt. Väliin päätyi taas mansikkamousse, oma suosikkini. Mies kyllä vinkkasi, että hän tykkäisi enemmän hillo-kerma-täytteestä kun mousseista. Täytynee kuunnella ja ottaa opiksi ensi kerraksi, vaikka itse en niin hillosta ja kermasta välitäkään. :)

Päällä on noin 1 dl Wiltonin pinkillä pastavärillä sävytettyä ja vaniljakreemijauheella maustettua Flora Vispiä. Pursotuksiin meni myös noin 1 dl vaniljakreemilla tymäköitettyä Flora Vispiä. Koristeena sokerimassakukkasia.

Marsipaanisammakoita

Minulla on muovinen sammakkokuvioinen suklaamuotti, jonka hankin ennen häitä. Silloin leikittelin ajatuksella, että valaisin hääkarkit itse. Se kuitenkin jäi muiden kiireiden jalkoihin ja valmiisiin sammakoihin tyydyttiin. Konvehtien valmistukseen en ole vieläkään uskaltautunut, sillä suklaan temperointi jänskättää. Kaipa siitä selviäisi, kun hankkisi lämpömittarin. ;)

Ajattelin sitten kokeilla, voisiko muottia käyttää marsipaani- tai sokerimassakuvioiden tekemiseen, ettei se ihan pölyttyisi tyhjän panttina kaapissa. Muottihan toimi oivallisesti marsipaanin kanssa! Sokerimassa taas ei tähän soveltunut, ainakaan tällä tekniikalla. Sitä en saanut ehjänä muotista irti.

Pyörittelin siis marsipaanista pallosen, johon lisäsin hiukan tomusokeria ettei se tarttuisi käsiin. Laitoin pallosen muottiin (johon ei tarvitse laittaa tomusokeria) ja työstin sen käsin tasaiseksi kerrokseksi. Läpinäkyvästä muotista oli kätevä vilkaista, oliko marsipaani tasaisesti muotin joka kolossa. Sitten otin varovasti ylimenneistä reunoista kiinni ja nostin hiukan joka kulmalta. Kun kuvio lähti irti, nostin sen oikein päin alustalle ja leikkasin veitsellä ylimääräiset marsipaanit pois sekä hiukan tasoittelin vielä reunoja marsipaanityökalulla.

Sitten väritin sammakkoja vihreällä ja helmiäistomuvärillä hiukan eloisammiksi ja maalasin mustalla pastavärillä silmät, joillekin myös suun. Vaihtelin värityksien määrää, testaillen mistä tulisi paras. Jokaisesta sammakosta tuli siis erilainen.

Minä tykkäsin tästä kaikista vähiten väritetystä sammakosta eniten. Tässä on vain hiukan korostettu uria vihreällä tomuvärillä ja lisätty hippunen helmiäistä. Mitenkäs te?