perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kukkiva puu


Kevät tulee pikkuhiljaa ja mieli kaipaisi jo sulaa maata ja lehtiä puihin. Tähän kakkuun tavoittelin hiukan kirsikkapuun tunnelmaa sen hehkuessa kukkaloistossaan, vaikka tekemäni kukat eivät varsinaisesti kirsikankukkia muistutakaan.

Kakkupohja on 4 munan sokerikakku. Kostutuksen hoidin tutusti ja turvallisesti vaniljasokerilla maustetulla maidolla. Kakun väliin laitoin Kinuskikissan ohjeen mukaisesti daim-mascarpone-kermaa ja kokonaisia vadelmia.



Koska en oikein pidä voikreemin tai sokerikreemin mausta, sivelin kakun ohuelti vaniljakreemijauheella maustetulla kermavaahdolla ennen päällystämistä vaahtokarkin makuisella kaulittavalla massalla. En ole tätä massaa ennen käyttänyt niin, että olisin kakun päällystänyt edellisenä iltana. Hiukan siis jännäilen, hikoaako tuo yön aikana jääkaapissa piloille ilman kunnon kreemieristettä.


Kun olin saanut massan kakun päälle, huomasin ettei massa ollutkaan aivan vitivalkoista. Täytynee ensi kerralla värjätä massaa hiukan valkoisemmaksi. Ei tuokaan huonon värinen ole, mutta jotenkin se näytti valkoisemmalta kaulittaessa.

Oksat pyörittelin käsin ruskeasta sokerimassasta ja kukat tein muoteilla vaaleanpunaiseksi värjätystä sokerimassasta. Kukkien keskelle laitoin valkoisesta sokerimassasta painetun pikkukukan ja vaaleanpunaisen sokerihelmen.


Piirsin kukkiin vielä muutaman pisteen pinkillä elintarviketussilla ja tomutin kukkia hiukan vaaleanpunaisella kristallipulverilla.






sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Suklaavaahtotäytteiset tuulihatut

Sunnuntai kutkutteli leivontahermoja ja jotain pientä hyvää teki mieli. Pikainen kurkkaus kaappeihin ja päädyin tekemään tuulihattuja.

Taikinan ohjeen olen napannut joskus muinoin Pirkasta, täytteen kohdalla oikaisin ja tein yksinkertaisempaa suklaavaahtoa kuin alkuperäisessä ohjeessa.


Ainekset:
  • 2 dl vettä
  • 100 g voita
  • 1 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl vanilliinisokeria
  • 3 kananmunaa
Täyte:
  • 1 prk Flora Vispiä
  • reilu 100 g suklaata (käytin noin 60 g tummaa suklaata ja 50 g maitosuklaata)

  1.  Kiehauta vesi teräskattilassa. Sulata veteen rasva. Lisää jauhot ja vanilliinisokeri yhdellä kerralla puuhaarukalla hyvin sekoittaen. Kuumenna ja sekoita, kunnes seos irtoaa kattilan reunoista. Siirrä kattila jäähtymään pariksi minuutiksi.
  2. Lisää munat taikinaan yksitellen sähkövatkaimella vatkaten.
  3. Lusikoi taikina pursotinpussiin. Pursota taikinasta haluamasi muotoisia kekoja leivinpaperille pellille.
  4. Paista 200 asteessa keskitasolla noin 20 minuuttia. Halkaise jäähtyneet tuulihatut terävällä veitsellä.
  5. Sulata suklaa ja vaahdota kerma. Valuta sula suklaa kermavaahtoon ja vatkaa tasaiseksi.
  6. Lusikoi suklaakerma pursotuspussiin ja pursota tuulihattujen sisälle.
  7. Sirota halutessasi tuulihattujen pinnalle tomusokeria.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Älä tule paha kakku....

No tällä kertaa tuli kumminkin paha kakku. Näistähän sitä parhaiten oppii, eikös niin?



Jääkaapissa oli siis yksi purkki kuningatar-rahkaa, jonka päiväys lähestyi uhkaavasti. Kehittelin sen ympärille kakun, joka ei lopulta hivellyt makuhermoja. Itse kakkumassa oli hyvää (1 prk Flora Vispiä, 1 prk kuningatar-rahkaa, 130 g valkosuklaata, 4 liivatetta), mutta pohja (Kaurakas mustikka-kekseistä) ja kiille (Marlin Vital mustikka-vadelmamehua) maistuivat teolliselle ja veivät koko kakun maun ikävään suuntaan. Olisi pitänyt tehdä pohja neutraalimman makuisista kekseistä, vaikka tavallisista kaurakekseistä. Ja mehukiilteen sijaan pinnalle olisivat sopineet vadelmat ja/tai mustikat hyytelösokerikiilteellä.

Kakun ulkonäkö jäi lopulta yhtä vaisuksi kuin makukin, kun koristelussakaan ei onnistunut mikään. Flora Vispi näytti huonot puolensa ja pursotus jäi vähemmän kauniiksi. Varastossa ei myöskään ollut sopivan värisiä kukkia, joten lykkäsin muutaman mustan kukan kakun päälle. Ne eivät kokonaisuuteen oikein istuneet.



Ensi kerralla sitten toivon mukaan onnistuneempaa tuotosta. :)

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kerroskakkua


Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa kerroskakun tekemistä. Kerroskakut ovat todella näyttäviä ja olenkin ihastellut muiden tekemiä mestariteoksia jo hyvän tovin. Halusin aloittaa pienestä ja päädyinkin tekemään vain kahden kerroksen kakkua. Koska syöjiä ei ollut paljoa, tein kakun pieniin vuokiin. Yläosa on 15 cm vuoassa ja alaosa 20 cm vuoassa tehty. Yhteensä tein 4 munan sokerikakkutaikinan (ison kokoluokan munia) ja jaoin sen näihin kahteen vuokaan.

Vuokien reunat olin rasvannut juoksevalla margariinilla ja jauhottanut vehnäjauhoilla, pohjalla leivinpaperipyörylä.


Sokerikakkupohjaan punnitsin munat ja lisäsin 70% munien painosta sekä sokeria että vehnäjauhoja. Leivinjauhetta ei tarvitsisi, mutta lisäsin vajaan teelusikallisen. Paistoin pohjia 170 asteessa. Pienemmän otin uunista reilun 20 minuutin jälkeen, suurempi oli uunissa vajaat 30 minuuttia. Kumosin pohjat heti uunista ottamisen jälkeen ja pesin vuoat.

Tein mustikka- ja vadelmatäytteet ja täytin kakut kelmutettuihin vuokiinsa. Kostutukseen käytin vaniljamaitoa. Täytteistä en itse pitänyt, joten ohjetta en laita tähän. Muokkauksen jälkeen voin antaa reseptitkin. Annoin kakkujen tekeytyä yön yli jääkaapissa.

Seuraavana päivänä kuorrutin kakut ohuelti kermavaahdolla.

Käytin kakkujen kuorrutuksessa ensimmäistä kertaa Leipurinputiikista hankkimaani karkkimassaa. Massa on mukavan joustavaa eikä repeile helposti. Kaulittu massa oli helppo oli nostaa kakun päälle. Hiukan työläs tätä oli kyllä kaulita, jos jotain negatiivista täytyy keksiä. Maku on huomattavasti parempi kuin sokerimassan, marsipaanista nyt puhumattakaan. Makuna siis vanilja.


Kuorrutin kakut massalla.


Sitten oli vuorossa etukäteen eniten jännittänyt vaihe: pienen kakun siirto suuremman päälle. Olin kumonnut pikkukakun leivinpaperin päälle kuorrutuksen ajaksi, jotta voisin liikutella kakkua helposti. Siirsin kakun alustan reunalle leivinpaperia vetämällä ja sujautin suuren paistinlastan kakun alle. Siirsin kakkua toiseen suuntaan ja laitoin toisellekin reunalle paistinlastan. Sitten nostin...

Ja katsos, kakku ei olisi halunnut irrota leivinpaperista. Muutaman sekunnin pähkäsin, että mitäs nyt. Kotona ei ollut ketään, joten auttavia käsiä ei ollut saatavilla. Onneksi kakku oli ruokapöydällä, eikä korkeammalla tasolla. Nostin siis jalkani pöydälle leivinpaperin kulman päälle pitämään leivinpaperia paikoillaan kun nostin kakun lastoilla toisen päälle. :D

Lastojen poisveto kakun alta sen ollessa paikoillaan oli myös jännittävää. Ihan siististi en tätä onnistunut tekemään, mutta ei suuria vahinkojakaan syntynyt.


Suihkautin hiukan helmiäistä kakkuun, sitten peittelin kakkujen reunat mustasta Snörestä punotuilla nyöreillä ja koristelin mustilla kukkasilla.



perjantai 4. maaliskuuta 2011

Mustia kukkia

Tein tulevaan kakkuun mustia kukkia sokerimassasta. Nämä eivät taida muistuttaa mitään olemassaolevia kukkia, joten ovat fantasiakukkia.
Kaulitsin ensin mustaa sokerimassaa ohueksi levyksi ja otin siitä muotilla kukkia. Käytin kolmea erikokoista kukkamuottia. Kovin suurta palaa sokerimassaa ei kannata kaulia yhdellä kertaa, sillä se alkaa kuivua todella nopeasti.



Kuorin ylijääneet reunat pois ja laitoin ne muovipussiin odottamaan. Otin kukkasen ohuelle muotoilualustalle ja ohensin terälehtien reunoja pallopäisellä työkalulla. Tässä kuvatussa mallikukassa on tietysti todella rumat reunat....


Siirsin kukan paksulle muotoilualustalle ja painoin suuremmalla pallopäisellä työkalulla terälehtiin muotoa.


Sitten painoin kukan muotoonsa keskeltä samalla työkalulla ja siirsin foliosta muotoiltuun kuppiin kuivumaan.


Tein kukille keskustan Dr. Oetkerin lumihiutale-koristerakeista. Tomutin valkoisia rakeita laventelin värisellä tomuvärillä, jotta ne saivat hennon violetin sävyn ja kiinnitin rakeet kaupan tuubisokerikuorrutteella kukkiin. Suihkautin vielä hiukan helmiäistä kukille.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Muffinit erikoiseräsuklaasta



Kävimme viime viikonloppuna Pandan tehtaanmyymälässä ja sieltä tarttui mukaan muutama levy "erikoiserää" olevaa suklaata. En tiedä onko sellaista kaupossa myynnissä ollenkaan, vai oliko joku Pandan vahinkokokeilu. Kyseessä oli valkoinen riisimuro-hasselpähkinäsuklaa. Hyvää.

Päätin kokeilla tätä suklaata leivonnassa ja tänään siitä syntyi muffineita. Levyjä on vielä jäljellä, joten luultavasti jossain vaiheessa teen myös hyydykekakkua.

Muffinit tein perusohjeella  lisäten levyllisen (130 g) rouhittua valkoista riisimuro-hasselpähkinäsuklaata.

Muffinit koristelin suklaakermalla ja valmiilla suklaalehdillä. Suklaakerman tein sulattamalla yhteensä reilut 100 g tummaa ja maitosuklaata (levyjen jämiä aiemmista leivonnoista). Vaahdotin purkillisen Flora Vispiä ja sekoitin joukkoon suklaasulan. Puolikas annoskin olisi riittänyt paremmin kuin hyvin, yli jäi melkoisesti. Laitoin ylijääneen jääkaappiin, jos siitä keksisi jotain kivaa. :)
Riisimurot suklaassa toivat hiukan rapeutta muffiniin. Suutuntuma oli ihan miellyttävä ja maku mainio.

Suklaan sulatus

Ajattelin laittaa tänne vinkin siitä, miten hoidan suklaan sulatuksen. Suurin osa tuntuu sulattavan suklaansa mikrossa ja se on tietysti nopeampi tapa. Mikrossa suklaa on kuitenkin vaarassa palaa ja sekoittelua tulee harrastaa ahkerasti. Minulle tämä tapa on sopinut mikroa paremmin. Niksin olen aikoinani bongannut amoriini.com:ista.

Paloittele suklaa ja laita se pakastuspussiin. Purista pussista turhat ilmat pois ja sulje pussi hyvin esimerkiksi solmulla.

Laita pussi vielä toiseen pussiin ja sulje jälleen huolellisesti.


Laita suklaapussi suureen kulhoon. Keitä vedenkeittimellä vettä ja kaada se kulhoon suklaapussin päälle.

Sitten voit tehdä muita leivonnan vaiheita ja suklaa sulaa itsekseen. Suklaa ei voi palaa ja se pysyy sulana pitkään. Suklaan sekaan ei myöskään joudu vettä, mikä on usein vaarana kattilavesihauteessa sulatettaessa. Näin rakeisuudestakaan ei ole pelkoa.

Kun suklaa on sulanut, poista ulompi pussi. Sisemmän pussin kulmaan voit leikata tarvitsemasi kokoisen aukon. Pienellä aukolla voit vaikka pursottaa suklaasta kuvioita.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Sammakkoprinssi

Muotoilin tämän pienen sammakkoveijarin käsin marsipaanista. Löysin Siiliparatiisi-blogista upean esikuvan, josta lähdin tekemään omaa versiotani. Vielä minulla on paljon paljon harjoittelemista hahmojen muotoilussa. Muutamia yllättäviäkin mokia onnistuin tekemään. Mutta niistä oppii. Tämä on kuitenkin jollain tavalla ihan viehättävä koriste, vaikkei mikään suunnaton taidonnäyte olekaan.




Prinssi istuskelee vielä folion päällä, ettei tarttuisi kiinni lautaseen. :) Onkohan hän todellinen prinssi ja valittaa muhkuroista?


Marsipaanivauvoja

Hankin ihanan silikonimuotin, jolla voi tehdä upeita vauvakoristeita. Silikonimuotteja olisi muutenkin vaikka minkälaisia ihanuuksia, harmi vain kun ovat melko hintavia. Mutta haaveilen monesta muustakin muotista ja jospa jossain vaiheessa saisin ne hankittuakin. Tämän hankin tulevia lähipiirin ristiäisiä varten.


Kuvassa näkyvä vauva on vauva numero neljä testatessani muottia. Parilta ensimmäiseltä puuttui nenä ja korva, sillä en ollut työstänyt marsipaania kunnolla muottiin. Onneksi marsipaanin voi muotoilla palloksi ja työstää uudestaan muottiin heti.


Silikonimuotin käyttö oli kuitenkin miellyttävän yksinkertaista. Marsipaani työstetään tiiviisti muottiin pienissä erissä muotin reunan tasalle asti. Sen jälkeen käytin kaiken varalta muottia muutaman minuutin pakastimessa ja vauva lähti todella helposti irti muottia venyttämällä.

Värjäsin vauvoille hiuksia tomuväreillä, toiselle tuli ruskeat hiukset ja toiselle mustat. Musta näyttää kyllä melko harmaalta, enemmänkin väriä olisi siis voinut käyttää.




Tein sokerimassasta toiselle vauvoista peiton, jonka päälle laitoin vauvan köllöttämään.
Toinen vauvoista pääsi sokerimassasta tehdyn fantasiakukan sisään. Kukassa on vielä foliotukia paikoillaan, kun ei ole ehtinyt kuivua.